Kyllä, ravihevosia Lapista

Käpälämäki sai alkunsa syyskuussa 2012, kun omistajansa lähti pakoon kaupungin melua, ainaista kiirettä joka paikkaan ja siitä syntynyttä stressiä. Hän otti mukaansa muutaman aloittelevan ravihevosen ja kilpaili niiden kanssa jonkun aikaa, kunnes läheisen menehtymisen takia joutui myymään hevoset pois ja muuttamaan takaisin kaupunkiin.

Vuoden 2018 alussa hän palasi jälleen Lappiin, mukanaan kolme uutta hevosenalkua, joiden kanssa pääsee aloittamaan raviharrastuksen uudestaan. Hänen tuttunsa oli huolehtinut tallirakennuksesta poissaolon aikana, joten pölyjen pyyhinnän, parin ruuvin kiristämisen ja muutaman naulan hakkaamisen jälkeen talli oli kuin sieltä ei koskaan olisi poistuttukaan.

Omistaja

Olen Pihla Solberg (Tuire VRL-00345), kirjanpitäjänä elantoni hankkinut hevosharrastaja. Muutettuani takaisin tänne Lappiin, jätin entiset työni taakse ja toimin nyt pääasiallisesti hevosten parissa: hoidan ja koulutan niitä sekä kilpailen ravikilpailuissa. Okei, en minä itse aja siellä kilpaa, mutta toimin tukijoukoissa. Sivutyönä hoidan myös parin pienen firman kirjanpitoa, jotta taito pysyy yllä ja saa edes hieman taskurahaa.

No talli!

Siinä on neljä seinää ja katto ja se on tehty vanhasta kunnon punatiilestä. Sinne mahtuu kahdeksan hevosta, joten vielä ei ole tungosta. Ensimmäisellä visiitillä rakennutin tarhojen taakse uuden tallin laudoista, jotka maalasin halvalla punamultamaalilla. Inhosin jo maalaustyön puolessa välissä tuota väriä, mutta en todellakaan lähde maalaamaan sitä uudestaan! Uuden tallin yhteydessä on myös minun oma kotinurkkaus, josta löytyy juuri se mitä tarvitsen eikä mitään ylimääräistä. Lautatallissa on tilaa kymmenelle hevoselle, joten kyllä tänne aikamoisen lauman saa.

Niin, ne hevoset

Ihan aluksi minulla oli vain kolme hevosta, mutta hyvin pian määrä tuplaantui. Eikä mennyt kovin kauaa, kun määrä kasvoi taas kasvamistaan ja nyt ollaan sitten tässä. Ja tosiaan, minulla on pelkästään suomenhevosia. Vaikka toisaalta, miksikäs ei voisi hankkia paria lämpöistä ja muutaman ponin?

Unelmien Virtuoosi

Viri on huumorintajuinen, mutta joskus hieman ujo ori. Se kyllä rakastaa kaikkea uutta, mutta oma-aloitteisesti se ei yksinkertaisesti uskalla tutustua uuteen noin vain. Tutun ihmisen kanssa Viri on kuitenkin valmis mihin vain.

Kujeilijan Tulikettu

Kettu on yleisesti ottaen yhteistyökykyinen herrasmies, joka jaksaa keskittyä, vaikka ihminen välillä häseltää omiaan (myönnän, olen vähän sählännyt). Radalla orilla on kuitenkin joskus vähän liikaa virtaa ja omaa tahtoa.

Tervalehdon Lumitaika

Taika on leppoisa neitokainen, jolla ei ole kiire minnekään. Tämä on tullut huomattua niin taluttaessa kuin tarhasta huudettaessa, jopa hoitotilanteessa tamma ottaa oman aikansa väistyäkseen tieltä pois.

Pesukonepäällikkö

Päällikkö on ihmisten kanssa kaikkea muuta kuin nimensä: ei pomota ja tottelee kiltisti. Hevosten kanssa se onkin ihan eri maata, joten se tarhataan AINA yksin ja ravikisoihin kunnon laput päähän.

Topakan Rakkauspakkaus

Usva on höpsö hevonen, joka vaatii hieman johdatusta ihan arkisissakin asioissa. Esimerkiksi karsinasta se pitää tarvittaessa vaikka työntää, jos tamma ei muuten tajua tulla sieltä ulos.

Kanteleen Karkkilakko

Karkki sai nimensä siitä, kun se pienestä pitäen hamuili hoitajan, ohikulkijan ja jopa muiden hevosten hoitolaukkujen taskuja namujen toivossa. Tamma tekisikin melkein mitä vain saadakseen siivun omenaa tai sokeripalan!

Ohotankärhö

Herttakaksikko

Salamansyöjä

Taka-alalla pyörii myös Paukkumaissi, Kanteleen ravitilalta toinen juoksija nimeltään Kahviaddikti sekä ruotsalainen täydennysmies Styrbjörn. Näiden kanssa vielä opetellaan, ettei kärry ole syömässä niitä ja muuta suhtkoht olennaista.